Kun Googletat vastausta kysymykseen “Mitä on stoalaisuus?”, liityt yli kahden tuhannen vuoden mittaiseen filosofiseen keskusteluun yhdessä antiikin ajan stoalaisten filosofien kanssa. Stoalaisuus on Kreikassa 300‑luvulla ekr. syntynyt filosofian koulukunta, joka korostaa rationaalisuutta, hyveellistä elämää, ja tunnereaktioidemme ohjaamista järjen avulla. Stoalaisessa filosofiassa keskeistä onkin mielenrauhan tavoittelu; antiikin stoalaiset mestarit opettavat meille että todellinen onni riippuu siitä miten suhtaudumme tapahtumiin, ei itse tapahtumista.
Stoalaisuuden synty ja tunnetuimmat ajattelijat
Stoalaisuuden perusti Zenon Kitionlainen n. 334–262 ekr. antiikin Kreikassa. Zenon opetti stoalaisuutta ateenalaisessa pylväskäytävässä (stoa poikílē), josta stoalaisuus saa nimensä. Hänen oppinsa yhdisti kyynikoiden elämänasenteen rationaaliseen kosmologiaan. Varhaisstoalaisuuden toiseksi päänimeksi nousi Kleanthes, joka säilytti koulukunnan jatkuvuuden, mutta varsinaisen systematisoijan työn teki Khrysippos n. 279–206 ekr. Khrysipposin logiikkaan, etiikkaan ja fysiikkaan jakama rakenne jäi pysyvästi stoalaiseen traditioon.
Rooman tasavallan ja keisarikauden aikana stoalaisuus levisi Roomaan, josta modernin ajan tunnetuimmat stoalaiset filosofit ovat kotoisin:
Seneca n. 4 ekr.–65 jkr. Roomalainen patriisi ja mm. keisari Neron neuvontaja. Seneca sovelsi stoalaisuutta poliittiseen elämään, kirjoittaen esseitä ja kirjeitä stoalaisesta filosofiasta.
Epiktetos n. 50–135 jkr. Roomalainen orja, vapauduttuaan Epiktetos perusti Nikopoliin stoalaisen koulun ja opetti että asiat itsessään eivät vaivaa meitä, vaan käsityksemme asioista.
Marcus Aurelius 121–180 jkr., Rooman keisari ja aikakautensa tärkein ihminen. Filosofi-soturi-kuningas Marcus kirjoitti itselleen ylös meditaatioita, joissa hän reflektoi stoalaisia harjoituksia ja oppeja johtaessaan Roomaa.
Nämä nimet ovat vain pintaraapaisu; Stoalaiset.fi sivuston muissa artikkeleissa pureudumme heidän elämäntarinoihinsa ja teksteihinsä syvällisemmin.
Stoalaisuuden pääperiaatteet
Antiikin stoalaisuus jakaa filosofiansa logiikkaan, etiikkaan ja fysiikkaan. Arkielämän kannalta ratkaisevin on etiikka, jonka ydin kiteytyy seuraaviin periaatteisiin:
Hyve on ainoa todellinen hyvä
Viisaus, rohkeus, kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus ovat stoalaisen kardinaalihyveet. Hyveellinen elämä koostuu näistä neljästä mielen taidosta. Kaikki muu tavoiteltava on toissijaista, esimerkiksi varallisuus, terveys ja maine voivat olla hyödyllisiä, mutta eivät ratkaise onnellisuutta.
Tunnereaktioita voi ohjata järjellä
Tunteet ovat arvioitamme meille tapahtuvista asioista. Virheelliset arviot synnyttävät irrationaalisia intohimoja (pathē). Mielenrauha (apatheia) saavutetaan, kun nämä arviot korjataan rationaalisiksi.
Hallinnan kaksijakoisuus
Voimme vaikuttaa omaan ajatteluumme ja tekoihimme, mutta emme ulkoisiin tapahtumiin. Ulkoisista tapahtumista järkkymätön stoalainen mieli keskittyy vain meidän hallinnassamme oleviin asioihin.
Stoalaisuuden vaikutus moderniin ajatteluun
Antiikin aikojen jälkeen stoalainen etiikka on vaikuttanut kristilliseen teologiaan, renessanssin humanismiin ja valistuksen ajan luonnonoikeusoppiin. Stoalaisuuden periaatteet tunnereaktioiden kontrolloinnista sekä hallinnan kaksijakoisuudesta toimivat myös pohjana modernin ajan kognitiiviselle psykoterapialle.
Nykyaikana antiikin stoalaisuus tarjoaa moderneihin haasteisiimme viitekehyksen joka korostaa rationaalisuutta, hyveellisyyttä ja tunteiden tasapainottamista järjen avulla. Antiikin stoalaiset mestarit opettavat meitä siitä että emme voi hallita ulkoisia tapahtumia, mutta voimme aina valita suhtautumisemme niihin. Tämän vapauden sisäistäminen tarjoaa meille stoalaista mielenrauhaa.
Stoalaiset.fi toivottaa sinut matkalle soveltamaan antiikin stoalaisuuden opetuksia modernin ajan arkielämän haasteisiimme.